Mobiilimaksu saattaa nousta korttikolehtia suositummaksi
Aika vähäistä siruilu vielä on. Ei niitä montaa ole kokousta kohti, Kuopion helluntaiseurakunnan taloustiimin jäsen Heli Väätäinen kuvailee lahjoittamisen määrää sirukortilla.
Käteisen rahan väheneminen ihmisten lompakoista on helluntaiseurakunnissa otettu tosissaan, ja sirukorttilahjoittaminen on nykyisin mahdollista jo monilla paikkakunnilla.
Kuopion ja Porin helluntaiseurakuntien käytäntö on melko yleinen: seurakunnan kirjamyyntipisteeseen on hankittu sirukorttilaite, jolla toisaalta voi maksaa kirjapisteen ostoksia, myös lahjoittaa seurakunnalle
vapaamuotoisesti. Mahdollisuudesta sirukorttilahjoittamiseen kerrotaan tilaisuudessa.
– Kolehdin huomaamattomuus on kuitenkin monelle hyvin tärkeä asia, Porin helluntaiseurakunnan toimistotyöntekijä Kirsti Salakari arvioi.
Porissakaan ei ole syntynyt suurta korttilahjoitusinnostusta.
– Sirulahjoitusten osuus on häviävän pieni kokonaisuudessa.
Liikkeellä olevan käteisen rahan väheneminen on näkynyt eniten tilisiirtolahjoittamisen yleistymisenä.
Seurakuntien taloudenhoitajille tilisiirto on kaikkein mieluisin tapa vastaanottaa rahaa seurakunnalle.
– Käteisen rahan käsittelymaksut nousevat kaiken aikaa, eivätkä kaikki pankkikonttorit edes ota enää vastaan käteistä rahaa, Kirsti Salakari kertoo.
– Jo kymmenen vuotta sitten pankissa kummasteltiin, että onpa teillä toiminnassa paljon käteistä.
Porissa pankkiin viedään heti vain setelit. Kolikot – joita pankit kaikkein nihkeimmin ottavat vastaan – kootaan suuremmaksi eräksi, joka viedään talletusautomaattiin. Rahat täytyy aina laskea toimistolla tarkasti.
– Jos menee väärin, pankki rokottaa virhetilitysmaksun.
Porissa kaikista lahjoituksista noin puolet tulee nykyisin suoraan seurakunnan tilille.
Tilisiirrolla lahjoittaja usein lahjoittaa säännöllisesti, esimerkiksi omasta kuukausiansiostaan. Lahjoitusten ennustettavuus ja säännönmukaisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia seurakunnan talouden hallinnon kannalta.
Kolehdeissa käteinen raha tuntuu kaikesta huolimatta pitävän pintansa varsin sinnikkäästi. Yksi selitys asialle on se, että uhrikoppaan laitettu raha on edelleen ainoa ehdottoman anonyymi tapa lahjoittaa.
– Esimerkiksi sirukortin kohdalla meillä jo se, että siirryttäisiin laulun aikana hankalasti penkistä korttilaitteelle, on monille iso kynnys, Heli Väätäinen kuvaa tilannetta Kuopiossa.
– Lisäksi lahjoittajan täytyy kertoa lahjoittamansa summa laitteen hoitajalle. Tämä etenkin on monille vaikeaa.
Asiaa voitaiisin ehkä auttaa sillä, että lahjoituspisteessä toimittaisiin itsenäisesti.
– Laitteiden kanssa tulee aina jotain säätöä ja sotkua, Kirsti
Salakari torjuu.
– Tarvittaisiin aina erikseen yksi henkilö neuvomaan laitteen käytössä.
Salakarin mukaan yksi syy käteisen suosioon voi olla myös se, että fyysisen rahan nostaminen automaatista, sen tuominen seurakuntaan ja laittaminen koppaan koetaan miellyttävänä uhraamisen prosessina.
– Tämän huomaa varsinkin vanhemman väen kohdalla.
Muutamissa seurakunnissa ja esimerkiksi Juhannuskonferenssissa on viime aikoina otettu käyttöön mobiilimaksusovellus kuten Mobilepay. Siinä lahjoitus voidaan tehdä omalta paikalta huomaamattomasti.
Kokemukset Porista ja Kuopiosta ovat vielä vähäisiä, mutta seurakuntalaiset eivät ole suhtautuneet uuteen mahdollisuuteen ainakaan kielteisesti. Helppoudestaan huolimatta mobiilimaksukaan ei ole anonyymi: ainakin kirjanpitäjä näkee, kuka on lahjoittanut ja kuinka paljon. Toisaalta tämä pätee myös tilisiirtoihin.
Heli Väätäinen ja Kirsti Salakari arvioivat molemmat, että mobiilimaksu saattaa olla tulevaisuudessa ainakin suositumpi kuin sirukorttimaksaminen.
– Kyllä tässä on selvä suunta. Mitä pidemmälle mennään, tästä tulee vallitseva käytäntö, Heli Väätäinen arvioi.
Anssi Tiittanen